jump to navigation

40 vuotta uskossa! 16 heinäkuun, 2007

Posted by Asko Tynjälä in Yleinen.
trackback

Tämä on historiallinen päivä elämässäni. Tasan 40 vuotta sitten Jeesus kutsui minut valtakuntaansa. Se oli sunnuntaipäivä ja oikein kaunis päivä olikin. Päässäni jumotti pikkuisen edellisen illan olut sekä valvominen. En osannut odottaa etukäteen, että juuri tuolloin Jeesus kutsuisi minua. Jälkeenpäin ajatellen kaikki sujui johdatuksessa. Lähdin sunnuntaipäiväajelulle ja tieni johdattui uskovaiseen perheeseen vierailemaan. Ja siellä se tapahtui. Halleluja!

40 vuotta on kohtuullisen pitkä aika. Olen todella kiitollinen rakkaalle Vapahtajalleni näistä vuosista. Hän on ollut uskollinen, armollinen ja – yllätyksiä täynnä! Niin, että vielä tänäänkin ihmettelen Hänen tekojaan. Kirjoitan niistä joskus enemmän.

Pyhä Henki on tullut minulle yhä todellisemmaksi viime vuosina. Hän puhuu ja johdattaa ja avaa Raamattua ihmeellisellä tavalla. On suorastaan jännää käydä Sanan ääreen ja kuunnella Hänen opetustaan. Sana alkaa elää aivan uudella tavalla. Kiitos Jumalalle kaikesta. Olen nyt niin liikuttunut monien muistojen keskellä, että en pysty keskittymään tähän kirjoitukseen enempää.

1Tim.i:12. ”Minä kiitän häntä, joka minulle on voimaa antanut, Kristusta Jeesusta, meidän Herraamme, siitä, että hän katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelukseensa”

Kommentit»

1. eija - 17 heinäkuun, 2007

Onnea, siunausta ja voitelua sille toisellekin neljällekymmenelle ;)

2. MS - 16 syyskuun, 2007

Filem.1:
4 Minä kiitän Jumalaani aina, muistaessani sinua rukouksissani, 5 sillä minä olen kuullut sinun rakkaudestasi ja uskostasi, joka sinulla on Herraan Jeesukseen ja kaikkia pyhiä kohtaan; 6 ja rukoukseni on, että sinun uskosi, se usko, joka on meille yhteinen, olisi väkevä kaiken hyvän tuntemisessa, mikä meillä Kristuksessa on. 7 Sillä minä olen saanut paljon iloa ja lohdutusta sinun rakkaudestasi, koska pyhien sydämet ovat virvoittuneet sinun kauttasi, veljeni. =7 Sinun rakkautesi, veljeni, on ilahduttanut ja rohkaissut minua suuresti, sillä sinä olet virkistänyt pyhien mielet. ;) Halleluja!

3. Maria - 30 joulukuun, 2007

Hei Asko !

Juttelin Sinun kanssasi eräänä aamuna, kun olin katsellut tv 7 ohjelmaasi. En kommentoi nyt sen aamun puheen aihetta, vaan kerron Sinulle miten minä tulin uskoon.

Olin 6 lapsisen perheen vanhin tytär. Isäni oli jehovan todistajista ollut kiinnostunut ja äitini oli tavallinen luterilainen.

Ymmärrät varmasti, että uskonsotia oli pikkasen käyty kotona.
Me kuitenkin tutkimme jehovan todistajien kanssa raamattua joka pyhä, ja se oli mielenkiitoista, minunkin sydämeni halasi niinkuin vastasyntynyt sanan väärentätöntä maitoa.

Olisin vain istunut ja kuunnellut.Niinkuin Maria

.Mutta sitten tuli nuoruus, rippikoulu, joka kuitenkin kaikenkaikkiaan oli herättävä kokemus, voin sanoa:
” Että Jumala kutsui” mutta koska kaikki muukin nuoren elämään kuuluva kutsui myös, menin etsimään sitä kaikkea muuta.

Löysin ensimmäisen poikakaverini,josta tuli myöhemmin aviomieheni lasteni isä ja nykyään erittäin hyvä ystäväni.

Olimme niinsanottu susipari, asuimme yhdessä, ja jostain syystä (koska avopereja ei siihen aikaan hyväksytty) (vaikka olimme olleet jo 1v kihloissa) aloin tuntea, että olen syntinen ihminen.

Jumala puhuu tavalla ja toisella sitä vaan ei huomata. unessa, öisessä näyssä sanotaan sanassa ja niin yhtenä aamuna heräsin merkilliseen uneen, jossa Jumala lähetti minulle kortin; ” Tänään on pelastuksen päivä”
Ja vaikka en ollut uskossa, minuun vaikutti se niin, että rukoilin hädissäni aamulla, että jos tänään on se päivä, ohjaa minut uskovan ihmisen luokse.
Työstä tultuani, en enää muistanut mitä olin rukoillut, mutta mennessäni käymään verotoimistossa, minä aivan jähmetyin, kun näin toimistovirkailijan iloiset kasvot ja hänen seinällään oli kuva 10 neitsyestä, joilla 5 vaan paloi öljy lyhdyssä.

Tajusin sekunnin sadasosassa, etttä Jumala joka oli unessa kortin minulle lähettänyt ja kuullut rukoukseni, myös johdattanut minut juuri tämän naisen luokse. Ja ennenkuin suutani kerkesin avata , hän jo kysyi: ” Uskotko sinä Jeesukseen”

Siitä alkoi tuo minun uskonseikkailuni, joka on jatkunut 33v

Kun tutustuimme, hän kutsui minut vapaasrkuntaan, jossa annoin elämäni Jeesukselle. Siitä alkoi myös sielunhoitotilanne, jossa hän erittäin hyvin lohduttavasti ja viisaasti palveli.

Olen montakertaa ajatellut tätä rakasta sisarta, kuinka rohkea Hän oli. Jos olisi ajatellut vain mainettaan työntekijänä, moni ihminen eläisi vieläkin maailmassa. HÄN OLI SIELUJEN VOITTAJA !
Saarnatkaa sanaa sopivissa ja sopimattomissa paikoissa, jotenkin tähän tapaan sanotaan sanassa, Tähän Hän aina vetosi.

(kun meitä kuitenkin nykyevankelistoja opetetaan olemaan niin viisaasti ja hiljaa, ettei vaan ketään häiritä ja ihmiset saa rauhassa , ilman häiritsevää suorasanaista evankelistaa painua helvettiin.)

Se 10 neitsyttä oleva taulu on puhutellut minua vieläkin. Mikä on se liekki, joka saa toiset odottamaan ja valvomaan?

Onko se rakkaus? Jonka Pyhä Henki on vuodattanut sydämiimme.

Mikä on uneliaisuuden henki, joka nyt vaivaa ja tosiaankin kaikki 10 neitsyttä nukkuivat. Viisaatkin. Mikä saa toiset valvomaan?

Onko se juuri, se rakkaus? Ymmärrän kyllä, ettei yksi ihminen voi koko maailmaa palastaa, senhän teki Jeesus, ja pianhan me polttaisimme itsemme pohjaan, jos juoksisimme pää kolmentena jalkana huutamassa, että Herätkää.

Mutta voiko olla niin, että juuri Jerikon mies, jota muut halveksi, ja jonka ohi he lujaa menivät, ettei vaan kukaan näe, He häpesivät

Jeesus sanoi.löytääkö enää uskoa maan päältä?

Jaakob2:14 Mitä hyötyä siitä on jos joku sanoo uskovansa, mutta Häneltä puuttuvat teot. Eikö ole niin että hedelmistä puu tunnetaan.

Kyllä Jeesus saarnasi. ettei kaikki jotka saanoo herra herra pääse taivaan valtakuntaan.HERÄTÄÄN se on kauheeta , jos 5 neitsyttä jää pois, ja vaan sentähden, ettei antanut rakkauden kautta toimivan uskon toteutua vankiloissa, sairaaloissa, sillä juuri siellä odotetaan..

Juuri siellä jerikon tiellä odotetaan tänäpäivänä, vertavuotavana , tuomittuna, pää auki ja sydän rikki, ei enää jaksa nostaa kättään
sillä rosvot hänet pettivät ryöstivät. Miksi me syytämme, jos emme kerro heille, että heidät on ryöstetty, poljettu, rikkirevitty.
Mutta mitä me teemme, me menemme vaan ohi. Kyllä he tiesivät eittei tätä tietä saa käydä, syyllistävät, menevät ohi, eivätkä auta.

Vaikka Jeesus sanoi, ettei hän särjettyä ruokoa saa musertaa…

Maria


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: